Arterna.fi | Finlands Artdatacenter

Artkort

Lukutoukko Hej där!

Vår taxonomi erbjuder redan en massa information men den uppdateras och förbättras kontinuerligt. Det här är endast en preliminär version. Innehållet bör inte ännu citeras!

« Gå tillbaka

Hopprätvingar — Orthoptera

MX.43166 json rdf+xml dwc csv
Orthoptera
suorasiipiset hopprätvingar
Sami Karjalainen, Pasi Sihvonen, Heidi Viljanen

FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus

Källa av artbeskrivningar:
  • fi Pinkka oppimisympäristö: BIO-103 Eliöiden monimuotoisuus: eläintuntemus - Hyönteiset, Insecta & alkuhyönteiset, Entognatha
Select källa:

(Tyvärr, inget innehåll för ditt språk, visar [fi] istället)

Beskrivning

Suorasiipiset (Orthoptera) ovat vaihtelevankokoisia, yleensä pitkäjalkaisia ja usein ääntelyyn kykeneviä hyönteisiä.

Suorasiipisten tylpänmuotoisessa päässä on erittäin vaihtelevan pituiset tuntosarvet, suuret verkkosilmät ja useimmilla lisäksi 2-3 pistesilmää tai joskus ei pistesilmiä ollenkaan. Suuosat ovat purevat ja ne osoittavat alaspäin. Suorasiipisten keskiruumiin etuselkä on satulamainen ja se ulottuu kylkiin. Joillakin lajeilla (okasirkat, Tetrigidae) etuselkä voi olla okamaisesti pidentynyt ja ulottua takaruumiin kärkeen tai selvästi sen yli. Keskiruumiissa on yleensä kaksi paria siipiä, mutta siivet voivat puuttua tai olla surkastuneita. Etusiivet ovat yleensä pitkät, jäykät ja paksuhkot. Takasiivet ovat yleensä kalvomaiset ja usein suuremmat kuin etusiivet, levossa ne ovat laskostettuina etusiipien alle, mutta avataan lentäessä. Lepoasennossa siivet ovat kattolaskuisesti ja peittävät takaruumista. Suorasiipisten takajalat ovat yleensä pitkät ja voimakkaat hyppyjalat: takajalat ovat usein pidemmät ja isommat kuin muut jalkaparit. Takaruumiin 2-3 viimeisessä jaokkessaa on pari lyhyitä, 1-jaokkeissa peräsukasia, joiden pituus vaihtelee. Naarailla on takaruumiin kärjessä munanasetin, jonka pituus vaihtelee. Tietyillä ryhmillä (hepokatit, Tettigoniidae) munanasetin pitkä ja erottuva, toisissa lyhyt (heinäsirkat, Acrididae ja okasirkat Tetrigidae).

Toukat ovat aikuisen kaltaisia, mutta siivettömiä. Aivan ensimmäinen toukkavaihe on matomainen siihen asti, että maahan tai kasvin sisään munitusta munasta kuoriutuva toukka saavuttaa maan tai kasvin pinnan ja luo nahkansa. Sen jälkeen toukka muistuttaa siivetöntä aikuista, kunnes nahanluontien kautta saa lopulta siivet.

Storlek

Ruumiin pituus maailmalla 5-155 mm.

Suomen suurin laji ruumiiltaan jopa 40 mm (naaras) pitkä niittyhepokatti, Decticus verrucivorus.

Livscykel

Muodonvaihdos on vähittäinen. Toukka on aikuisen kaltainen, mutta siivetön. Toukkavaiheiden määrä vaihtelee 5–11 välillä, mutta joskus niitä on sisätiloissa esiintyvillä lajeilla vielä enemmän.

Elinkierto kestää suomalaisilla lajeilla yleensä vuoden: muninta syksyllä, kuoriutuminen keväällä, aikuistuminen kesällä ja kuolema syksyllä. Joillain lajeilla elinkierto voi olla kaksivuotinen.

Talvehtiminen yleensä munana, mutta mahdollista aikuisena tietyillä ryhmillä. Sisätiloissa ihmisen seuralaisena elävät lajit ovat aktiivisia ympäri vuoden.

Livsmiljö

Kaikenlaisissa maaelinympäristöissä. Jotkin lajit ihmisen pöytävieraita.

Ekologi

Taloudellinen ja ekologinen merkitys tunnettu: voivat olla elintarvike- tai kasvituholaisia, mutta toisaalta niitä voidaan käyttää ihmisten ja lemmikkieläinten ravinnoksi.

Beteende

Sekä toukat että aikuiset ovat enimmäkseen kasvinsyöjiä, mutta osa petoja, jolloin käyttävät ravinnokseen muita hyönteisiä.

Lahkon tunnusomainen piirre on aikuisten sirittävä ääni, ”soitto”, joka syntyy kahden hampaisen tai poimuisen ruumiinosan hangatessa toisiaan vasten.  Ääntelyn avulla houkutellaan parittelukumppania ja useimmiten vain koiraat sirittävät. Ääntelyn voimakkuus ja taajuus ovat lajityypillisiä.

Vain muutamat lajit ovat aikuistuttuaan hyviä lentäjiä. Useimmiten suorasiipiset lentävät vain lyhyitä matkoja nopein pyrähdyksin. 

Suorasiipisten alalahkojen välillä on selviä eroja biologiassa. Heinä- ja okasirkat (alalahko Caelifera, suom. ”miekankantajat”, Karjalainen 2009) ovat enimmäkseen päiväaktiivisia, nopeasti liikkuvia, visuaalisesti erottuvia kasvinsyöjiä. Hepokatit, hyppysirkat ja sirkat (alalahko Ensifera, suom. ”kaivertimenkantajat”, Karjalainen 2009) taas ovat puolestaan yleisimmin yöaktiivisia, väritykseltään naamioituvia ja ravinnonhankintatavoiltaan petoja, omnivoreja tai kasvinsyöjiä.

Artbeskrivning författare

FM, suunnittelija Jani Järvi / Luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus

Photos: Ant: Wikimedia User Sandstein CC-BY, Owls: Wikimedia Bent Christensen CC-BY-3.0, Deer: Lynette Schimming Flickr: EOL Images CC-BY-NC-SA-2.0

suomeksi suomeksi på svenska på svenska in English in English

Välkommen till Finlands Artdatacenters öppna AVGÅENDE testservice!

För att få tillgång till den senaste versionen av FinBIFs serviceportal, klicka här:

laji.fi

För att använda den avgående versionen av tjänsten, stäng det här fönstret.