Nuljaseitikki – Cortinarius serarius
- Yleiskuvaus
- Media
- Tunnistus
- Biologia
- Taksonomia
- Esiintyminen
- Näytteet
Yleiskuvaus
Itiöemä tahmaseitikiksi hoikka, vahvalimainen, säikeinen, kauniin ruskeanvioletti, mutta pian kellanruskeaksi haalistuva. Lakki 5–9 cm, ensin puolipallomainen, sitten laakean kupera, reunasta kauan sisäänpäin kiertynyt, lopulta tasainen tai keskeltä matalasti kuopalla, paksulimainen, säikeinen, kuivana silkinkiiltoinen, harmaansininen, pian sinertävän tai purppuran ruskea, usein okranruskealaikkuinen. Heltat keskitiheässä – tiheässä, harmahtavat tai harmaanvalkeat, terä usein heikosti sahalaitainen. Jalka 5–9 cm pitkä, 8–13 mm paksu, nuijamainen, himmeä, säikeinen, harmaanvalkoinen, nuorena heikosti sinertävä. Suojus epäselvä, valkeahko tai heikosti okransävyinen, limainen. Malto valkoista, jalan latvassa harmahtavaa, KOH–. Tuoksu heikko, miellyttävä, hedelmäinen, myöhemmin hiivamainen. Itiöpöly ruskeaa.
Kartta esittää havaintoja tästä taksonista, mutta sitä ei voi käyttää levinneisyyskarttana.
- Yhteensä ruutua
- nuljaseitikki (suomi)
- blåbrun spindling (ruotsi)
Alueellisesti uhanalainen 2020 - 3b Keskiboreaalinen, Pohjois-Karjala–Kainuu ? Alueellisesti uhanalainen 2020 - 3c Keskiboreaalinen, Lapin kolmio ?
- 2019 LC – Elinvoimaiset
- 2010 LC – Elinvoimaiset
- 2000 LC – Elinvoimaiset
- Tuula Niskanen
- Tea von Bonsdorff
- MVL.233
- MVL.24
- MVL.61